Kohdunulkoinen raskaus kesken IVF-hoidon

Tämä teksti on vertaiskertomus. Olin odottanut IVF-hoidon alkamista kuin kuuta nousevaa, ja tuttuun tapaan testannut negatiivisen raskaustestin juuri ennen kuukautisteni alkua. Vuoto alkoi päivän myöhemmin kuin normaalisti, mutta pieni heitto ei ollut epätavallista. Kuukautiset itsessään olivat normaalit, minun tapauksessani kivuliaat ja runsaat, enkä näiden seikkojen valossa osannut epäillä minkään olevan toisin kuin piti. Aloitin IVF-pistokset kierron toisena päivänä kuten oli sovittu. Pistokset itsessään menivät hyvin ja jännitin niitä turhaan.

Vajaan viikon pistämisen jälkeen havahduin yhtenä iltana kovaan toispuoleiseen vatsakipuun. Aluksi kipu oli jollain tasolla vielä siedettävää, ja ajattelin, että se menisi itsestään ohi. Säikähdys oli kuitenkin suuri, kun huomasin vuotavani verta. En vielä tässäkään vaiheessa osannut epäillä mitään muuta kuin sitä, että hoito olisi mennyt jollain tapaa pieleen. Kaivoin netistä vastaavia kokemuksia niitä löytämättä. Vajaan tunnin taisin sinnitellä kotona, kunnes soitin päivystysapuun kertoakseni tilanteen. Sain ohjeeksi lähteä Kuopioon, Naisten akuuttikeskukseen näytille. Vuotta aiemmin olin potenut keskenmenoa kyseisessä paikassa ja kammosin sinne lähtöä todella paljon, ikään kuin vanha trauma olisi nostanut taas päätään. Lähdettävä kuitenkin oli.

Saavuin akuuttikeskukseen ja pääsinkin nopeasti lääkärin vastaanotolle. Hänellä ei ollut omien sanojensa mukaan riittävää tietämystä IVF-hoidoista eikä hän ultran perusteella osannut sanoa, mikä on vialla. Munasarjat olivat hiukan suurentuneet, kuten hoitoon kuuluu ja epäili kipujen johtuvan siitä. Hän määräsi kuitenkin otettavaksi verikokeita ja sairauslomaa muutaman päivän. Tässä vaiheessa lääkärin epäilys oli hyperstimulaatio-oireyhtymä, joka ei itsestään sopinut kuvioon, koska ’hyperi’ tulee usein vasta munasolujen keräyksen jälkeen, ei ennen sitä. Kivut olivat jo pikkuhiljaa alkaneet hellittämään ja pääsin lähtemään kotiin.

Seuraavana päivänä hoitaja soitti ja ilmoitti raskaushormonin olevan positiivinen, mutta kuittasi sen johtuvan lääkkeistä. Olin ymmälläni, sillä sen hetkiset lääkkeeni eivät sisältäneet hcg-hormonia. Sain ohjeeksi käydä hcg-kontrolleissa päivittäin. Ensin arvo laski, mutta sitten taas nousi lähes kolminkertaiseksi edellisestä mittauksesta. Minulla heräsi epäilys kohdunulkoisesta raskaudesta, sillä hcg-arvo käyttäytyi kohdunulkoiselle tyypillisellä tavalla, ikään kuin seilasi edestakaisin. Tässä vaiheessa IVF-lääkärikin oli kiinnittänyt huomiota tilanteeseen ja soitti minulle. Hän vahvisti epäilykseni kohdunulkoisesta raskaudesta.

Lääkäri oli ymmällään ja kertoi, että hänen urallaan oli joitain kertoja käynyt niin, että IVF-stimulaation aikana oli selvinnyt, että raskaus olikin alkanut. Tällöin stimulaatiota ei ollut koskaan viety loppuun, mutta minulta vietäisiin, koska munasoluni olivat käytännössä keräystä vaille valmiit. Ennen keräystä pistin irrotuspiikin, joka sisälsi hcg-hormonia, joten tilanne meni mutkikkaaksi kohdunulkoisen kannalta, hormonitasoja olisi nyt turha seurata, koska piikki vääristäisi niitä.

IVF hoidettiin loppuun ja tulos oli se, mitä lääkäri oli arvellutkin. Raskaana olevan ihmisen munasarjoja ei kuulu stimuloida, munasolut olivat kasvaneet täysin vääränlaisissa olosuhteissa. Lopputuloksena suurin osa kerätyistä soluista oli hedelmöityskyvyiltään heikkoja. Iloisena yllätyksenä saimme kuitenkin yhden blaston pakkaseen.

Myös lopullinen varmistus kohdunulkoisesta raskaudesta tuli munasolujen keräyksessä, kun kohdussa ei nähty ultraäänellä mitään raskauteen viittaavaa, vaikka hormonitasot olivat sen verran korkealla, että jotain olisi pitänyt olla nähtävissä.

Kohdunulkoista alettiin seurata muutamien päivien välein ultraäänitutkimuksella, koska verikokeet olisivat turhia n. 2 viikkoa irrotuspistoksesta. Ultrissa lääkäri ei osannut sanoa missä raskaus on, mutta varmaa oli, että kohdussa se ei ollut. Näkyvyyttä haittasi se, että nyt minulla puolestaan oli aiemmin mainittu hyperstimulaatio, eli vatsaan oli kertynyt erittäin runsaasti nestettä. Raskaus oli provosoinut tilannetta ja siksi hyperi oli kehittynyt niin pahaksi.

Tilanne päättyi kuitenkin meidän kannalta onnellisesti, leikkausta tai metoreksaattipistoksia ei tarvittu. Kohdunulkoinen raskaus tuli itsestään ulos. Kun verikokeita voitiin taas ottaa, raskaushormoni oli vielä n. viikon verran koholla, mutta laski nätisti itsestään nolliin. Koskaan ei selvinnyt, missä vaiheessa raskaus oli päässyt alkamaan ja missä se tarkalleen sijaitsi. Epäilys oli kuitenkin, että vasemmassa munanjohtimessa.

Vaikka olin onnellinen, että tästä sekavasta tilanteesta oltiin päästy eroon, olo oli haikea. En ollut käsitellyt hoidon aikana menetettyä raskautta ollenkaan, mutta nyt, kun tilanne oli selvä, oli aikaa miettiä asioita. Usein mietin, että jos hän olisi kasvanut oikeassa paikassa, olisinko saanut pitää hänet? Millainenhan hän olisi ollut? Rakas ainakin.