Kohdunulkoinen
raskaus
Kohdunulkoinen raskaus tarkoittaa raskautta, jossa hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy muualle kuin kohtuonteloon, yleensä munanjohtimeen (96 % tapauksista). Munasolu voi kiinnittyä myös munasarjaan, kohdunkaulakanavaan, kohdunsarveen, vatsaontelon pintaan tai keisarileikkausarpeen.
Kohdunulkoisesta raskaudesta käytetään myös nimitystä ektooppinen eli virhesijaintinen raskaus, joka on täsmällisempi ilmaisu. Väärän sijaintinsa vuoksi raskaus ei voi jatkua.
Kohdunulkoisia raskauksia on eri lähteistä riippuen 1–2 % kaikista raskauksista.
Oireet
Kohdunulkoinen raskaus havaitaan yleensä 7.–9. raskausviikolla. Oireita ovat tavallisesti (usein toispuolinen) alavatsakipu ja määrältään vaihteleva, normaalista poikkeava verinen vuoto. Kohdunulkoisessa raskaudessa voi ilmetä myös normaaleja raskausoireita, kuten pahoinvointia ja rintojen arkuutta. Useimmiten tilanne on vaaraton ja menee ohi pelkällä seurannalla.
Harvinaisissa tapauksissa on kuitenkin vaarana, että odottajan munatorvi repeää ja aiheuttaa vuodon vatsaonteloon, jolloin hoitoa on saatava välittömästi. Silloin oireita voivat olla voimakas ja äkillinen vatsakipu, hartiakipu, huimaus ja pyörtyminen, joskus myös ripuli ja kipu virtsaamisen yhteydessä. Pahimmillaan kohdunulkoinen raskaus voikin olla hengenvaarallinen.
Hoito
Hoitovaihtoehtoina ovat seuranta, lääkehoito tai leikkaus. Potilaista 25–40 % hoidetaan pelkällä seurannalla, ja seurannassa noin kaksi kolmesta kohdunulkoisesta raskaudesta keskeytyy itsestään. Lääkehoitona käytetään lihakseen annettavaa metotreksaatti-pistosta, joka aiheuttaa istukkakudoksen häviämisen. Tarvittaessa pistos annetaan enintään kolme kertaa, mutta kertapistos riittää noin 80 prosentissa tapauksista. Lisäksi seurataan istukkahormonin määrää, kunnes se laskee tarpeeksi.
Jos tarvitaan leikkaushoitoa, suurin osa leikkauksista tehdään vatsaontelon tähystysleikkauksena. Jos raskaus sijaitsee munanjohtimessa, tehdään joko munanjohtimen avaus tai poisto tilanteesta riippuen.
Kohdunulkoinen raskaus aiheuttaa usein järkytystä, surua ja vaikeita tunteita, joiden käsittely vie aikaa.
Lähteet
Käypä hoito, Loimusalo ja Itkonen: Kohdunulkoinen raskaus - systemaattinen kirjallisuuskatsaus, Terveyskirjasto
"Raskauden alusta alkaen tuntui, että jokin on vialla. Raskaustestin viivat vahvistuivat todella hitaasti ja rv 6 alkoi satunnainen verinen vuoto. Kävin ultrassa rv 7 ja tuolloin raskauden sanottiin vastaavan rv 4 tai 5. Lääkäri oli toiveikas, vaikka raskauden arvioitu kesto ei voinut mitenkään pitää paikkansa. Ei ollut mahdollista, että olisin tehnyt positiivisen raskaustestin jo rv 2, silloin kun ovulaation pitäisi tapahtua.
Jouduin odottamaan kaksi piinaavaa viikkoa seuraavaa ultraa. Sain onneksi tuossa kohtaa myös hcg-seurannan ja se vahvisti epäilyä kohdunulkoisesta raskaudesta. Olin peloissani, sillä olin kuullut kohdunulkoisista raskauksista vain kauhutarinoita. Minulla ei kuitenkaan ollut juurikaan vatsakipuja, mikä ihmetytti myös lääkäreitä.
Rv 9 ultrassa kohdussa näkyi edelleen samankokoinen raskauspussi kuin edellisellä kerralla, mutta ei alkiota. Tästä parin päivän päästä alkio löytyi vasemmasta munanjohtimesta. Katsoin ultrakuvaa hämilläni ja murtuneena. Siellä meidän pikkuinen oli, mutta ihan väärässä paikassa. Lääkäri epäili, että kyseessä saattaisi olla myös harvinaisempi heterotooppinen raskaus, jolloin raskaus alkaa yhtä aikaa sekä kohdussa että kohdun ulkopuolella. Tämä jäi kuitenkin lopulta mysteeriksi.
Raskaus keskeytettiin metotreksaattilääkkeellä, joka annettiin injektiona lihakseen. Tämän jälkeen hcg-arvon laskua seurattiin tiheästi verikokein. Kesti kahdeksan viikkoa, että hcg putosi takaisin nollille. Loppujen lopuksi selvisin tästä kokemuksesta fyysisesti melko helpolla. Minulla ei ollut kipuja ja en menettänyt munanjohdintani. Mutta menetin kovasti toivotun raskauden. Koko prosessi vei paljon aikaa. Raskauden alusta siihen, että lopulta hcg oli nollilla, meni 3 kk ja tämä viivästytti menetyksen henkistä käsittelyä."