Raskaus menetyksen jälkeen

Raskaudenaikaisen menetyksen jälkeistä uutta raskautta ja uutta vauvaa kutsutaan englanniksi usein ilmauksilla "rainbow pregnancy" ja "rainbow baby". Nämä sateenkaareen viittaavat sanat symboloivat sitä, että menetyksen aiheuttaman surun ja vaikeuksien jälkeen koittaa toiveikkaampi aika: sateenkaari siis ilmestyy taivaalle myrskyn jälkeen.
Suomeksi menetyksen jälkeistä raskautta kutsutaan joskus nimellä "pähkinäraskaus".
 

Uudelleen raskaaksi tuleminen raskaudenaikaisen menetyksen jälkeen on usein haastava kokemus, joka herättää ristiriitaisia tunteita: oman lapsen saaminen elävänä kotiin on monen menetyksen kokeneen vanhemman suuri unelma, mutta toisaalta aiempi menetys varjostaa uutta raskautta tuoden mukanaan pelkoa, huolta ja epävarmuutta. 

Raskaus on monimutkainen prosessi, jonka kulkua ihminen ei voi itse hallita. Raskaudenaikaisen menetyksen kokenut tiedostaa erityisen kipeästi kaikki riskit, joita uuden elämän luominen tuo mukanaan. Hänestä saattaa tuntua, että tieto lisää tuskaa ja että hän on menetyksensä myötä menettänyt perusturvallisuuden tunteensa ja luottamuksensa siihen, että asiat voivat mennä parhain päin. Uuden raskauden yrittäminen voi tuntua riskiltä, jonka ottamalla voi joko saada syliinsä maailman ihanimman palkinnon tai pahimmassa tapauksessa joutua kokemaan uudestaan musertavan surun. 

Onkin tärkeää muistaa, että vanhempi tai vanhemmat itse päättävät, milloin ovat valmiita yrittämään uutta lasta – vai ovatko koskaan. Läheiset saattavat painostaa tai kysellä aiheesta, mutta jokaisella on oikeus olla vastaamatta ja keskittyä omaan toipumiseensa.

 

Uuden raskauden herättämät ristiriitaiset tunteet
 

Uudesta raskaudesta voi pelon ja huolen takia olla vaikea iloita, mikä saattaa osaltaan aiheuttaa vanhemmalle syyllisyydentunteita. On luonnollista, että tämä ei välttämättä pysty nauttimaan uudesta raskaudesta täysin siemauksin vaan tarvitsee aikaa erilaisten tunteiden käsittelyyn. Aiemman menetyksen vuoksi vanhempien voi olla vaikeaa uskaltaa kiintyä uuteen vauvaan ja luoda tähän kiintymyssuhdetta – tämä on täysin normaalia ja inhimillistä ja korjaantuu usein viimeistään lapsen syntymän jälkeen.

Toisaalta on myös täysin ymmärrettävää, mikäli olet onnesi kukkuloilla uuden raskauden myötä – onhan kyseessä yksi elämän ihmeellisimmistä asioista. Saatat tuntea syyllisyyttä siitä, että "unohdat" menetetyn vauvasi iloitsemalla uudesta raskaudesta, vaikka näin ei tietenkään ole. Tärkeintä on muistaa, että nämä ajatukset ovat hyvin inhimillisiä ja että lähes kaikki menetyksen kokeneet käyvät läpi samankaltaisia tunteita.

Vaikeaa voi myös olla se, että lähipiiri ei aina ymmärrä uuden raskauden tuomia negatiivisia tunteita. Perhe ja ystävät saattavat olettaa, että uusi raskaus parantaa menetyksen aiheuttamat haavat, vaikka tosiasiassa se herättää usein monenlaisia vaikeita tunteita ja voi tuoda aiemman menetyksen entistä kipeämpänä pinnalle.

 

Konkreettisia keinoja huolten kanssa pärjäämiseen
 

Raskauteen liittyvät konkreettiset toimenpiteet kuten ultraäänitutkimukset ja neuvolakäynnit saattavat aiheuttaa vanhemmissa huolta: jos on aiemmassa raskaudessa saanut huonoja uutisia esimerkiksi tietyssä ultraäänitutkimuksessa, kyseiseen tutkimukseen hakeutuminen uudessa raskaudessa saattaa herättää voimakasta ahdistusta. Menetyksen kokeneista vanhemmista voi tuntua, että juuri kun yksi rajapyykki on ohitettu ja yksi pelko voitettu, mieleen tulvii uusia huolenaiheita. 

Voikin olla viisasta pilkkoa raskausaika mielessään palasiksi ja keskittyä selviytymään yhdestä etapista kerrallaan: ensin varhaisultrasta, sitten ensimmäisestä neuvolakäynnistä, 12. viikon ultraäänitutkimuksesta, rakenneultrasta... Tai jos ahdistus on kovaa, keskittyä selviytymään hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin.

Menetystaustastaan ja peloistaan kannattaa myös kertoa hoitohenkilökunnalle raskauteen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä, jotta he osaavat ottaa ne huomioon. Mikäli huoli vauvan voinnista on jatkuva ja omat resurssit sen mahdollistavat, esimerkiksi sikiön sydänäänten kuuntelemista varten kotiin hankittava doppler-laite tai ylimääräisissä ultraäänitutkimuksissa käyminen voivat olla konkreettisia keinoja tuoda itselleen mielenrauhaa.
Jotkut vanhemmat ovat menetystaustastaan johtuen oikeutettuja esimerkiksi ylimääräisiin ultrakäynteihin tai muuhun erityisseurantaan, mutta tämä on tapauskohtaista.

 

On myös täysin normaalia, jos menetyksen kokenut vanhempi ei huoltensa takia halua suunnitella tulevaa pitkälle eteenpäin tai esimerkiksi tehdä vauvaan liittyviä hankintoja:
niitä ehtii tehdä myöhemminkin ja tärkeintä on toimia niin kuin itse parhaaksi näkee.

 

Raskaus menetyksen jälkeen on monisyinen kokonaisuus, jonka käsittelyyn on hyvä etsiä erilaisia keinoja. Monet hyötyvät vertaistuesta: esimerkiksi sosiaalisesta mediasta löytyy vertaisryhmiä ja onpa "pähkinäraskauden" ajalle kehitetty englanninkielinen puhelinsovelluskin nimeltä Pregnancy After Loss App. Lisää tietoa vertaistukiryhmistä tai muista tukipalveluista löydät sivulta Lisää tietoa ja tukea.
Menetyksen kokenut voi myös selvittää neuvolasta mahdollisuutta päästä keskustelemaan peloistaan neuvolapsykologin kanssa tai hakeutua keskusteluavun piiriin esimerkiksi oman terveysasemansa tai työterveyshuollon kautta.