Tukea ja tietoa raskaudenaikaisen menetyksen kokeneen läheiselle

Tällä sivulla kerromme, miten voit olla tukena läheisellesi, joka on kokenut raskaudenaikaisen menetyksen.

 

Haluamme olla myös tukena sinulle omaan suruusi. Siitä voit lukea tarkemmin täältä. 

 

Olet täällä, koska läheisesi tai muu tuntemasi ihminen on kokenut raskaudenaikaisen menetyksen, eli hänen raskautensa ei ole päättynyt elävään lapseen. Haluat lohduttaa häntä ja olla hänen tukenaan, mutta et oikein tiedä miten. Sinua ehkä pelottaa, ettet löydä oikeita sanoja tai että tilanne muuttuu kiusalliseksi. Toisaalta saatat ihmetellä, miksi läheisesi suree esimerkiksi varhaista keskenmenoa niin paljon ja vielä pitkän ajan kuluttua. 

Tämä tietopaketti on sinua varten. Annamme sinulle apua ja työkaluja, jotta voit tukea raskaudenaikaisen menetyksen kokenutta läheistäsi. Tarkoitus ei ole, että opettelisit ulkoa fraaseja tai tekisit kaiken juuri niin kuin tässä tekstissä sanotaan - tavoitteenamme on antaa sinulle erilaisia hyväksi kokemiamme ideoita, jotta löytäisit niiden joukosta sinulle sopivia tapoja tukea läheistäsi. Aluksi käymme läpi erilaisia näkökulmia, joita läheisen on hyvä ymmärtää. Lopuksi annamme käytännön vinkkejä, miten toimia: mitä sanoa ja tehdä.

 

Näkökulmia suruun

 

Kun läheisesi kertoo menetyksestään, sinusta voi tuntua avuttomalta ja vaikealta.
Toinen on kohdannut kauhean asian, etkä tiedä mitä sanoa tai miten auttaa.
Sillä, mitä läheiset sanovat ja tekevät, on kuitenkin suuri merkitys raskaudenaikaista menetystä surevan voinnin kannalta niin hyvässä kuin pahassa. On siis fiksua miettiä, miten tilanteessa olisi hyvä toimia, ja sitä varten olemme koostaneet tämän osion. 

 

Huomaathan kuitenkin, että jokainen ihminen, hänen tilanteensa ja tapansa surra ovat yksilöllisiä. Yleispäteviä ohjeita ei siis voi antaa, mutta tuomme esille näkökulmia, jotka moni raskaudenaikaisen menetyksen kokenut jakaa. Kannattaa kuitenkin aina tunnustella tilannetta ja toimia herkällä korvalla, jotta voit tukea läheistäsi hänen kaipaamallaan tavalla.

 

On vaikea täysin käsittää jotain, mitä ei ole itse kokenut. Usein sureva kokee, että muut eivät ymmärrä häntä. Raskaudenaikaisessa menetyksessä tämä korostuu, sillä menetetty ihminen ei ollut vielä ehtinyt syntyä tähän maailmaan. Tällöin surun kohde saattaa läheisistä tuntua abstraktilta ja lapsensa menettäneiden vanhempien suruun saattaa olla vaikea samastua. 

 

Ymmärtämistä helpottaaksemme käymme alla läpi muutamia tärkeitä näkökulmia ja huomioita, joita raskaudenaikaisen menetyksen kokenut usein haluaisi läheistensä ymmärtävän.

 

Roolisi on kulkea mukana surussa, ei poistaa tai vältellä sitä
Surevan kohtaaminen lähtee siitä, että tiedostat oman roolisi. Tehtäväsi on olla surevan tukena ja kulkea mukana hänen surussaan. Sinun ei tarvitse tai kannata neuvoa, piristää, tsempata, korjata tilannetta, auttaa unohtamaan tai jättää surevaa “rauhaan”.

 

Olennaista on, että siedät omaa epämukavuuttasi: vaikka sinusta tuntuisi vaikealta kohdata näin suuren surun kohdannut ihminen, tehtävänäsi on sietää omaa epämukavuuttasi ja kohdata hänet silti - vain siten voit olla hänen tukenaan.

 

Raskausviikot eivät määritä menetyksen suuruutta
Raskaudenaikaisen menetyksen kokenut ei menetä vain vauvaansa vaan myös lastaan ja perhettään koskevat haaveensa, toiveensa ja suunnitelmansa koko loppuelämänsä ajalta. Hän menettää myös kokemuksen itsestään vanhempana ja tiedon siitä, millainen juuri tämä lapsi olisi ollut. Hän voi pahimmillaan menettää itseluottamuksensa, luottamuksen omaan kehoonsa, koko perusturvallisuudentunteensa ja mahdollisuuden huolettomaan ja onnelliseen raskausaikaan (mahdollisessa seuraavassa raskaudessa). Ulkopuolisten voi siis olla vaikea ymmärtää, kuinka suuresta kokonaisuudesta on kyse.

Vanhempi alkaa rakentaa suhdetta lapseen heti, kun raskaustesti näyttää positiivista - joskus jo siinä vaiheessa kun raskautta toivotaan ja yritetään. Kun raskaus ei sitten päätykään elävän lapsen saamiseen, menetys on kova, kipeä ja todellinen, riippumatta siitä missä vaiheessa menetys tapahtuu. Ethän siis arvota kenenkään surua raskausviikkojen perusteella.

 

Suru ei etene lineaarisesti vaan aalloissa

Nyky-ymmärryksen mukaan suru ei ole selkeissä vaiheissa etenevä lineaarinen prosessi, vaan se etenee aalloittain. Sureva saattaa palata samoihin ajatuksiin ja tunteisiin kerta toisensa jälkeen ja helpommat ja vaikeammat kaudet saattavat vuorotella. Suru muuttaa ajan kanssa muotoaan, mutta ikävä ja kaipaus kulkevat aina jollain tavalla surevan mukana ja ovat osa hänen tarinaansa. 

On siis tärkeää, ettet odota läheisesi "pääsevän surustaan yli" vaan ymmärrät, että suru on elämän mittainen asia ja voi tulla uudelleen pinnalle uusien elämäntilanteiden myötä.
Ei ole olemassa tiettyä aikaa, kuinka pitkään raskaudenaikaista menetystä saisi surra.
Monelle suru nousee pintaan tiettyinä aikoina, kuten menetyksen vuosipäivänä tai samana vuodenaikana, laskettuna aikana ja sen vuosipäivänä tai äitien- ja isänpäivänä.
 

Mahdollinen uusi raskaus ja elävä lapsi eivät "paranna" ja "korjaa" ihmistä

Vaikka raskaudenaikaisen menetyksen kokenut tulisi uudelleen raskaaksi ja saisi elävän lapsen, hänen surunsa ei pyyhkiydy pois. Uusi raskaus ja elävän lapsen syntymä voivat päinvastoin aiheuttaa surevalle paljon huolta ja uutta menetyksen pelkoa ja tuoda surun entistä kipeämmin pinnalle. 

 

Elävän lapsen syntymä ei kumoa aiempaa menetystä, vaan menetyksen kokenut kantaa menetetyn lapsen muistoa ja menetyksen aiheuttamia haavoja mukanaan loppuelämänsä. Uusi lapsi ei korvaa menetettyä, vaan he ovat omat yksilönsä. Älä siis oleta, että läheisesi olisi "toipunut" ja "päässyt surustaan yli" vain siksi, koska "kaikki on nyt hyvin".
Hän saattaa tarvita uudessa elämäntilanteessa tukeasi entistä kipeämmin. 
 

Huomioita surevan kohtaamisesta

 

Seuraavaksi esittelemme muutamia tärkeitä käytännön huomioita surevan kohtaamisesta.

 

Älä jätä surevaa yksin

Suomessa on vallalla käsitys, että surevalle tulee "antaa tilaa" tai antaa hänen "surra rauhassa". Tämä on kuitenkin usein vahingollista, koska näin toimiessa moni sureva kokee jäävänsä yksin. Moni kaipaa nimenomaan sitä, että hänen menetyksensä ja surunsa huomioidaan ja että hän saa käydä asiaa läpi läheistensä kanssa. Siinä missä vaikkapa parisuhteen päättyessä kriisiä puidaan ystävien kanssa, raskaudenaikaisen menetyksen kohdalla ystävät saattavat kaikota.
On tärkeää, että sureva ei kaikkien muiden negatiivisten tunteiden lisäksi tuntisi itseään hylätyksi.

 

Ole aktiivisempi osapuoli

Surevalla ei välttämättä ole voimavaroja olla sinuun itse yhteydessä. Hän ei aina jaksa soittaa tai laittaa viestiä. Sellaiset fraasit kuin "soita, jos haluat puhua" tai "kerro, jos voin auttaa jotenkin" kertovat välittämisestä, mutta jättävät yhteydenoton surevan vastuulle.
Sureva saattaa myös ajatella, että muut vaivaantuvat eivätkä halua puhua surullisesta asiasta, eikä siksi aloita itse keskustelua. Sinun täytyy olla se, joka kysyy ja ottaa yhteyttä.

 

Älä myöskään ihmettele, jos sureva ei vastaa viesteihisi. Hän ei välttämättä jaksa vastata, mutta arvostaa varmasti yhteydenottoasi. Ota yhteyttä ainakin muutaman kerran ennen kuin luovutat.
 

Älä välttele menetyksestä tai menetetystä vauvasta puhumista

Läheiset ajattelevat usein suojelevansa menetyksen kokenutta sillä, että menetyksestä ei puhuta. Saatat siis vältellä aihetta, koska et halua muistuttaa menetyksestä ja aiheuttaa surevalle pahaa mieltä. Se on täysin ymmärrettävää, sillä kulttuurissamme ikävät asiat ja etenkin kuolema ovat melkoisia tabuja.

Menetyksen kokenut kuitenkin yleensä ilahtuu, kun hänen rakkaasta pienokaisestaan puhutaan ja kysellään ja tätä muistellaan. Vaikeneminen ja aiheen välttely sen sijaan helposti satuttavat: surevan elämä on kääntynyt ylösalaisin, mutta kukaan ei huomioi asiaa mitenkään.
Hänen rakkaasta lapsestaan vaietaan niin kuin tätä ei olisi koskaan ollut olemassa.
Muista siis huomioida asia. Jos se tuntuu sinusta vaikealta, voit aina kysyä surevalta läheiseltäsi, onko asian mainitseminen normaalin keskustelun lomassa hänelle ok.
 

Muista pitää pitkäjänteisesti yhteyttä ja kysellä surevan kuulumisia

Suru ei vähene lineaarisesti sitä mukaa, kun aikaa kuluu. Siksi surevasta huolehtimista ei kannata lopettaa akuutin kriisivaiheen jälkeen. Ole siis yhteydessä ja kysy toisen vointia viikkojen, kuukausien ja vuosienkin jälkeen.
 

Konkreettisia tapoja tukea surevaa
 

Surevan maailma on yhtäkkiä pysähtynyt ja hän yrittää vain selvitä päivästä toiseen.
Surun keskellä on kuitenkin usein tärkeää tuntea, että elämä jatkuu, jolloin arkiset asiat, kuten kävelyllä käyminen läheisen kanssa, voivat auttaa surevaa navigoimaan menetyksen jälkeistä uutta arkeaan. Alla listaamme konkreettisia tekoja, joilla voit ottaa osaa toisen suruun ja helpottaa hänen oloaan. 

 

• Laita surevalle viesti (esimerkiksi jokin seuraavassa osiossa mainituista ehdotuksista). Suosittelemme laittamaan menetyksen kokeneelle viestin aina, jos hän tietää, että sinä tiedät hänen menetyksestään. Tämä pätee myös sellaisessa tapauksessa, että ette ole erityisen läheisiä - tuki yllättävältäkin taholta lämmittää usein surevan mieltä.

Aiheen välttely ja siitä vaikeneminen viestii surevalle rivien välistä, että hänen olisi hyvä pitää surunsa omana tietonaan ja voi saada hänet tuntemaan itsensä näkymättömäksi.

 

• Soita. Jos epäröit soittaa surevalle ilman ennakkoilmoitusta, voit laittaa hänelle esimerkiksi viestin: "Soitan sulle tänään klo 19. Sun ei tarvitse vastata puheluun, jos et jaksa. Haluaisin vain kuulla, miten voit." Puhelimessa voit kysyä häneltä esimerkiksi seuraavassa osiossa mainittuja kysymyksiä. Jos sureva ei vastaa, yritä esimerkiksi muutaman päivän päästä uudelleen.

 

• Lähetä kortti tai kukkia. Korttiin voit kirjoittaa esimerkiksi: otan osaa suruunne; olet ajatuksissani; voimia suureen suruun; suruunne osaa ottaen; voimia; lastanne (työnimi/nimi) muistaen.

 

• Sytytä kynttilä lapsen muistolle, ota siitä kuva ja lähetä se surevalle läheisellesi saatesanoilla.

 

• Pidä surevalle seuraa. Älä arastele mennä surevan luokse paikan päälle, sillä läheisen läsnäolo voi tuoda surevalle paljon lohtua. Asennoidu kuitenkin niin, että sureva ei välttämättä ole heti valmis näkemään sinua eli anna hänelle aikaa. Voit tällöin esimerkiksi vain jättää hänelle kukkia tai ruokaa ovelle. Ehdota surevalle, että tulet käymään ja kysy, haluaisiko hän vaikkapa käydä kävelyllä, jutella kanssasi hetken sohvalla tai syödä yhdessä tuomaasi noutoruokaa. 

 

• Kosketa. Pidä kädestä, halaa, silitä. Kosketuksella on suuri voima.

 

• Auta surevaa selviämään arjesta. Surun keskellä arkiset askareet, kuten ruoanlaitto, voivat tuntua raskailta eikä surevalla välttämättä ole niihin voimavaroja.
  Voit helpottaa läheisesi taakkaa esimerkiksi ottamalla osaa ruokahuoltoon: viemällä hänelle limua ja herkkuja, teetä, tuoretta leipää, einesruokaa tai itse tekemääsi kotiruokaa.
  Parasta olisi, jos ruoka olisi valmiissa rasioissa, jotka voi tarvittaessa laittaa pakastimeen, jos ruokahalua ei ole tai ruokaa tulee liikaa.
  Voit myös tarjoutua tekemään kauppaostokset surevan puolesta tai lahjoittaa hänelle ravintolalahjakortin tai wolt- tai foodora-krediittejä, jolla hän voi tilata itse valmisruokaa.

Voit auttaa myös muissa arjen askareissa, kuten roskien viemisessä, imuroimisessa, lumenluonnissa tai nurmikon leikkaamisessa. Jos läheiselläsi on (eläviä) lapsia, tarjoudu viemään heitä päiväkotiin tai harrastuksiin tai hoitamaan heitä esimerkiksi vanhemman lääkärikäyntien aikana.

 

Mitä voit tehdä myöhemmin:

 

• Ilmaise osanottosi kun seuraavan kerran näette. Jos et ole ollut tekemisissä surevan kanssa hänen menetyksensä jälkeen, ilmaise osanottosi, kun seuraavan kerran näette kasvotusten. Tee näin, vaikka menetyksestä olisi kulunut aikaa ja sinusta tuntuisi vaikealta ottaa asiaa puheeksi. Voit sanoa yksinkertaisesti "otan osaa" tai "kuulin teidän surusta, olen tosi pahoillani". Se on kohtelias teko aina, kun joku on menettänyt läheisensä. Samalla voit kysyä toisen vointia.

 

• Muista merkkipäivät. Laita muistiin menetyksen päivä ja laskettu aika. Lähetä tekstiviesti, postikortti tai kukkia vauvan laskettuna aikana tai vauvan synnyin(- ja kuolin)päivänä tai esimerkiksi äitien- tai isänpäivänä. Viestiin voit kirjoittaa esimerkiksi: "Olette ajatuksissamme erityisesti tänään", "Nimi/työnimi/vauvaanne muistaen" tai "Hyvää äitienpäivää! Sinä ja Nimi/työnimi/vauvasi olette ajatuksissamme!".

 

• Muista lapsi ja puhu hänestä (työ)nimellä. On tärkeää muistaa menetys ja menetetty lapsi ja puhua hänestä. Jos lapsella on ollut työnimi tai hänelle oli jo valittu nimi, puhu hänestä sillä nimellä. Asiassa on toki hyvä olla hienotunteinen ja tarvittaessa kysyä vanhemmilta, onko tämä ok. Usein vanhemmat kuitenkin haluavat, että heidän lapsensa muistoa pidetään yllä. Hän on edelleen vanhemmilleen rakas lapsi, joka oli olemassa, vaikka ei välttämättä elänyt kohdun ulkopuolella. 

 

Mitä sanoa ja jättää sanomatta surevalle
 

Surevan kohdatessa voi tuntua siltä, että on vaikeaa löytää oikeita sanoja herkästä aiheesta puhuttaessa. Mitä sanoa, kun tuntuu että mitkään sanat eivät riitä ja pelkäät ehkä loukkaavasi häntä tahtomattasi? Tähänkään ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta pääset pitkälle jo sillä, että kerrot surevalle olevasi pahoillasi ja olevasi hänen tukenaan. Tämän osion tarkoituksena on lisäksi antaa selkeitä esimerkkejä sanoista, joita on hyvä välttää, ja sanoista, joilla voit ottaa osaa toisen suruun ja osoittaa, että välität.

 

Älä sano näin:

 

• "Onneksi olette vielä nuoria ja voitte yrittää uudelleen"

• "Onneksi teillä on jo lapsi/lapsia"

• "Onneksi luonto hoiti pois elinkelvottoman"

• "Onneksi se tapahtui näin aikaisessa vaiheessa"

• "Keskenmenot on kyllä tosi yleisiä" (jos kyseessä keskenmeno)

• "Ainakin tiedät, että voit tulla raskaaksi"

• "Uutta putkeen vaan"

• "Ehkä näin oli tarkoitettu".

 

Nämä fraasit vähättelevät ja mitätöivät toisen surua eivätkä anna sille tilaa.
Ne vähättelevät menetetyn lapsen merkitystä omana yksilönään ja viestivät surevalle rivien välistä, että hänellä ei ole oikeutta surra.

 

• "Itse en kyllä kestäisi" - jokainen kestää, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

• "Kyllä se vielä joskus onnistuu" - et voi tietää, joten älä koskaan lupaa toiselle lasta.

• "Tiedän miltä susta tuntuu" - et voi tietää, jokaisen kokemus ja suru on yksilöllinen.

• "Tämä tekee sinusta vahvan" - vaikka se pitäisikin paikkansa, surevaa se ei auta: hän ei olisi halunnut tulla vahvemmaksi, hän vain halusi saada toivomansa lapsen.

• "Ehkä olet ollut liian stressaantunut?" - Moni menetyksen kokenut syyllistää tapahtuneesta itseään, vaikka ei ole voinut vaikuttaa tapahtuneeseen teoillaan tai ajatuksillaan. Syyllisen etsiminen tilanteeseen vain pahentaa surevan oloa.

 

• Älä kysy "Aiotteko yrittää uudelleen?" - älä painosta, anna toiselle aikaa selviytyä järkytyksestä. Uusi lapsi ei korvaa menetettyä lasta eikä uusi raskaus tarkoita, että asiat olisivat taas hyvin.

• Älä anna neuvoja, mitä keinoja kannattaa kokeilla uutta raskautta yrittäessä - se antaa kuvan, että kaikki kyllä onnistuu kun vain toimii tietyllä tavalla, mikä ei pidä paikkaansa.

• Älä puhu asian "yli pääsemisestä" tai siitä "selviämisestä" - kyseessä on suru, josta ei päästä yli vaan jonka kanssa opitaan elämään.

• Älä käännä liikaa huomiota omaan pahaan oloosi - voit kyllä kertoa, että sinusta tuntuu pahalta, mutta muista että sinun on tarkoitus tukea surevaa eikä päinvastoin.

• Älä voivottele tai surkuttele liikaa - sureva tietää kyllä, kuinka kamala tilanne on.

 

Sano näin:

Pahoittele
 

• Miten voit? Olet ollut paljon ajatuksissani.

• Kuulin teidän surullisista uutisista. Oon niin pahoillani teidän puolesta. Halauksia meiltä <3

• Täällä ollaan, mitä tahansa tarvitset. Voisinko / sopisiko jos / haluaisitko että…
  (ehdota jotain konkreettista, mitä voisit tehdä).

• Voi [Nimi], olen niin pahoillani. En tiedä mitä sanoa. Voimia teille surun keskelle. Sytytämme tänään kynttilän [lapsen (työ)nimi] muistoksi.

• Kuulin. Helvetin kamalaa. Miten voit? 

• Olen pahoillani siitä, mitä olette joutuneet kokemaan. Tuntuu niin epäreilulta teidän puolesta. Onko jotain mitä voin tehdä? (Ehdota jotain konkreettista.)

• Mitkään sanat maailmassa eivät riitä lohduttamaan, mutta olen kovin pahoillani menetyksestänne. Voimia ja lempeyttä tuleviin päiviin. <3

 

Kysy lisää

 

Menetyksen kokeneella on usein kova tarve puhua asiasta - onhan kyseessä yksi hänen elämänsä järisyttävimmistä kokemuksista. Alla joitakin ehdotuksia kysymyksiksi, joita voit esittää tilanteen mukaan. Muistathan, että ihmiset ovat yksilöitä eivätkä kaikki välttämättä halua puhua, joten voi olla hyvä aluksi varmistaa, sopiiko asiasta kysyä.

 

• Millainen tilanne se oli, kun [esim. keskenmeno] todettiin?

• Mitä sitten tapahtui?

• Mitä seuraavaksi tapahtuu?

• Oliko teillä vauvalle (työ)nimeä? Mikä se oli?

• Oletko/olitko kovin kipeä?

• Miten synnytys meni?

• Katsoitteko vauvaa? Millainen se hetki oli?

• Miten hautajaisjärjestelyt etenevät? Mihin hänet haudataan?

• Koska pääsit kotiin sairaalasta?

• Huomioiko sairaalan henkilökunta henkisen vointisi?

• Oletko pystynyt syömään ja nukkumaan?

• Mikä on fyysinen vointisi nyt?

• Miten jaksat tällä hetkellä?

 

Myöhemmin:

 

• Oletko toipunut fyysisesti hyvin?

• Pystytkö nukkumaan hyvin?

• Oletko saanut keskusteluapua?

• Miltä tuntuu nyt, kun olet saanut vähän etäisyyttä asiaan?

• Miten voit?

 

Myös raskaana olleen puoliso on tärkeä huomioida. Lähes kaikki ylläolevat kysymykset toimivat myös hänen kohdallaan. Lisäksi voit kysyä puolisolta esimerkiksi:

 

• Olitko lääkärissä/sairaalassa mukana?

• Miltä tuntui seurata [esim. keskenmenoa/synnytystä] vierestä?

• Miten hoitohenkilökunta otti sinut huomioon?

 

Kun puhut surevan kanssa, anna hänelle tilaa itkeä. Jos surevaa alkaa puhuessanne itkettää eikä hän pysty puhumaan, älä vaivaannu tai hätäänny. Älä vaihda puheenaihetta vaan odota.
Sureva todennäköisesti haluaa puhua aiheesta ja se on hänelle tärkeää. Asia kuitenkin liikuttaa häntä syvästi, jolloin on hyvä antaa hänen koota itseään hetken. Tällöin voit olla hiljaa, sanoa vaikkapa pelkästään "niin", halata, ottaa kädestä kiinni tai silittää.

 

*

 

Toivottavasti näistä ohjeista oli sinulle apua läheisesi tilanteen ymmärtämiseen ja hänen tukenaan olemiseen. Hienoa, että seisot läheisesi vierellä hänen käydessään läpi suurta suruaan.

 

Tukea menetyksen kokeneen läheiselle

 

Jos olet läheinen surevan kanssa, ehkäpä menetetyn pienokaisen täti, setä, eno tai isovanhempi, muista antaa tilaa myös omalle surullesi. Sinunkin surusi on oikeutettua ja se pitää käsitellä ja surra.
 

Tilanne voi olla erityisen raskas sinulle läheisenä, sillä koet omaa suruasi menetyksen vuoksi ja lisäksi tunnet surua menetyksen kokeneen puolesta. Läheisellä onkin usein ikään kuin kaksi surua surtavanaan. Kuten nimimerkki Keskenmenon kokeneen ystävä kuvailee blogitekstissään: "Kotiin palatessani avopuolisoni tuli minua vastaan. Purskahdin valtavaan itkuun ja kerroin hänelle mitä oli tapahtunut. Olin koko työpäivän pitänyt itseni kasassa, mutta illalla suru valtasi minutkin. Muistan kuinka itkustani ei vain tullut loppua. Itkin ystäväni menetystä, mutta vielä enemmän itkin ystäväni takia. Miksi hänelle piti käydä näin?"

 

Samalla tavalla, jos olet esimerkiksi menetetyn lapsen isovanhempi, suret kenties menetettyä lapsenlastasi ja tunnet samalla huolta ja surua myös menetyksen kokeneesta lapsestasi ja tämän jaksamisesta. Tällöin oma jaksaminen voi helposti jäädä taka-alalle.

 

Saatat tuntea itsesi voimattomaksi ja avuttomaksi tilanteen keskellä. Läheistäsi on vaikea ajatella ja nähdä suuren surun murtamana. Tekisit mitä tahansa, jotta hän olisi onnellinen, mutta et voi ottaa kantaaksesi hänen suruaan. Haluat auttaa, mutta et pysty muuttamaan tosiasioita.
Suru voi myös aktivoida samanlaisia reaktioita kuin menetyksen kokeneella, esimerkiksi huomaat yhtäkkiä kaikkialla raskaana olevia ja pieniä lapsia, jotka muistuttavat tapahtuneesta.

 

On tärkeää, että menetyksen kokeneen läheisenä pidät huolta paitsi hänen, myös omasta hyvinvoinnistasi. Käsittele suruasi sellaisilla tavoilla, jotka koet omaksesi. Puhu asiasta lähipiirillesi tai hakeudu ammattiavun tai vertaistuen piiriin. Voit halutessasi lukea surun käsittelystä täältä - vaikka teksti on kirjoitettu menetyksen kokeneen näkökulmasta, siinä on myös paljon yleistä asiaa surutyöstä.

 

Olet menettänyt lähipiiristäsi pienen ihmisen - lapsenlapsen, veljen- tai siskonlapsen, kummilapsen tai vaikkapa hyvän ystäväsi lapsen. Et ehkä koskaan ehtinyt tavata häntä, mutta hän oli kaikesta huolimatta olemassa. Myös sinulla on oikeus surra häntä ja kaikkea sitä, minkä menetit hänen mukanaan.