Kohtukuolema
Kohtukuolemalla eli sikiökuolemalla tarkoitetaan sikiön menehtymistä kohtuun 22. raskausviikon jälkeen tai yli 500 gramman painoisena.
Ennen 22. raskausviikkoa tapahtunutta sikiön menehtymistä kutsutaan keskenmenoksi. Kohtukuolemia tapahtuu Suomessa keskimäärin noin 150 vuodessa.
Oireet
Usein kohtukuolema ei ole ennakoitavissa tai estettävissä. Vanhemmat saattavat epäillä kohtukuolemaa, mikäli sikiön liikkumisessa on tapahtunut muutoksia tai liikkeet ovat lakanneet kokonaan. Epäily kohtukuolemasta voi herätä myös, mikäli sikiön sykettä ei saada kuuluviin esimerkiksi neuvolassa. Äidillä saattaa esiintyä myös muita oireita, kuten supistuksia tai verenvuotoa. Diagnoosi kohtukuolemasta varmistetaan ultraäänilaitteella, jossa ei nähdä sikiön sydämen sykettä.
Syyt
Yleisimpiä syitä kohtukuolemalle ovat esimerkiksi istukkaperäiset syyt kuten istukan vajaatoiminta tai ennenaikainen irtoaminen, infektio tai napanuoraan liittyvät komplikaatiot kuten napanuorasolmu. Vain noin kymmenesosa kohtukuolemista johtuu sikiön kehityshäiriöstä. Kohtukuolemalle altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi yliaikainen raskaus tai äidin diabetes tai muu sairaus, korkea ikä, tupakointi tai ylipaino, mutta useimmiten kohtukuolema ei millään tavalla johdu äidin toiminnasta.
Synnytyksen eteneminen
Äiti synnyttää kohtuun kuolleen lapsensa sairaalassa synnytysosastolla yleensä alateitse. Synnytys voidaan käynnistää lääkkeillä ellei se käynnisty itsestään. Kohtukuoleman syy pyritään selvittämään tutkimalla lapsi, istukka ja napanuora tarkasti ja tekemällä äidille verikokeita, mutta aina tapahtuneelle ei valitettavasti löydy selitystä.
Kohtukuolema on vanhemmille järkyttävä ja traaginen kokemus. On tärkeää, että vanhemmat saavat tilanteessa tukea psyykkiseen toipumiseen ja että heille tarjotaan tukitoimenpiteitä mahdollisissa tulevissa raskauksissa.
Lähteet