Hautausjärjestelyt raskaudenaikaisissa menetyksissä
Raskaudenaikaisen menetyksen kokeneella saattaa olla raskausviikkojen määrästä riippuen edessään raskas tehtävä: menetetyn pienokaisen hautausjärjestelyiden miettiminen.
Tämän tekstin tarkoituksena on koota raskausaikana tai pian sen jälkeen kuolleen lapsen hautaukseen liittyvät käytännöt, faktat, kokemustieto ja vinkit yhteen paikkaan menetyksen kokeneen tueksi. Käsittelemme käytäntöjä enimmäkseen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta, koska se on Suomen suurin kirkkokunta, johon kuuluu 65 prosenttia suomalaisista. Toivomme, että tästä sivusta on sinulle apua, kun teet käytännön järjestelyitä suuren menetyksesi keskellä.
Hautaamiseen liittyviin käytäntöihin vaikuttavat raskausviikot.
Piispojen neuvottelujen lausunnossa asia määritellään seuraavasti:
"Kun menetys tapahtuu raskausviikolla 22 tai sen jälkeen, hautaamisessa toimitaan
samoin kuin aikuisenkin vainajan kohdalla. Hautausta varten sairaalasta annetaan
hautauslupa. Siunaus voidaan toimittaa joko sairaalan kappelissa tai oman seurakunnan kappelissa, kirkossa tai haudalla. Vanhemmat saavat halutessaan toimia samalla tavalla myös alle 22 raskausviikolla menetettyjen lasten kohdalla. Mikäli vanhemmat eivät näin tee, sairaaloiden tulee yhdessä seurakuntien kanssa huolehtia erottelematta kaikkien 12–raskausviikolta alkaen kuolleiden pienokaisten ihmisarvon mukaisesta hautauksesta.
Useissa sairaaloissa järjestetään säännöllisesti yhteissiunauksia ja tarvittaessa myös
yksityissiunauksia ennen kuolleena syntyneiden tuhkaamista. Jos siunauksen toimittaa
sairaalapappi, hänen on vanhempien luvalla syytä ilmoittaa tapahtuneesta seurakuntaan yhteydenottoa varten."
Menetys ennen raskausviikkoa 12
Varhaisraskauden menetyksessä eli menetyksen tapahtuessa ennen raskausviikkoa 12 (viimeistään raskausviikolla 11+6), pienokaista ei virallisesti haudata, mutta mikäli vanhemmat ovat menetyksen tapahtuessa halunneet ja voineet ottaa pienokaisen talteen, he voivat halutessaan haudata hänet esimerkiksi kotipihaan, kesämökille tai muuhun itselleen merkitykselliseen paikkaan. Esimerkiksi kotona tehtävässä lääkkeellisessä tyhjennyksessä pienokaisen voi yrittää saada talteen esimerkiksi siivilän avulla.
Pienokaiselle voi järjestää myös muistelutilaisuuden esimerkiksi kotona, kirkossa, ulkona tai varaamassaan tilassa. Tilaisuuteen voi halutessaan pyytää seurakunnan papin tai muun uskonnollisen yhdyskunnan edustajan. Pienokaista voi muistaa myös muulla itselleen sopivalla tavalla vapaamuotoisesti esimerkiksi lähipiirin ja ystävien kesken.
Menetys raskausviikkojen 12-22 aikana
Raskausviikkojen 12-22 aikana (12+0 - 21+6) tapahtuvan menetyksen kohdalla sairaala järjestää hautaamisen, mikäli vanhemmat niin toivovat. Käytännöissä voi olla alueellisia eroja, mutta esimerkiksi HUS:n alueella on maksuton yhteistuhkaus ja -hautaus pienokaisille, jotka ovat menehtyneet ennen 22. raskausviikkoa. Menetetyt pienokaiset tuhkataan, siunataan sairaalan kappelissa yhteissiunaustilaisuudessa ja haudataan myöhemmin Vantaalle Honkanummen hautausmaalle lasten muistolehtoon. Vanhempien on mahdollista osallistua yhteissiunaustilaisuuteen ja mennä paikalle myös tuhkienlaskutilaisuuteen hautausmaalla.
Mikäli vanhemmat haluavat vaikuttaa hautauksen yksityiskohtiin ja esimerkiksi järjestää oman siunaus- tai muistotilaisuuden tai haudata lapsensa muualle kuin sairaalan määrittelemään muistolehtoon, he voivat tehdä niin ja huolehtia tuhkaus- ja hautausjärjestelyistä itse.
Tällöin heidän tulee olla itse yhteydessä krematorioon tai hautaustoimistoon ja siihen seurakuntaan, jonka alueelle toivovat pienokaisensa haudattavan. Tässä tilanteessa tarvitaan lääkärin allekirjoittama hautauslupa. Tuhkat voi haudata hautausmaalle esimerkiksi olemassa olevaan sukuhautaan tai uuteen lunastettavaan sukuhautaan, muistolehtoon tai sirottelualueelle. Tuhkat voi halutessaan haudata muuallekin kuin hautausmaalle, kuten johonkin itselleen merkitykseen paikkaan luonnossa tai vaikkapa kesämökille. On kuitenkin tärkeä huomioida, että mikäli maa-alue ei ole perheen omassa omistuksessa, hautaamiseen tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa.
Lisätietoa hautaamisjärjestelyistä saa esimerkiksi sairaalapastorilta tai siltä seurakunnalta,
jonka alueelle lapsi aiotaan haudata.
Menetys raskausviikon 22 jälkeen
Kohtukuoleman tapahtuessa eli pienokaisen menehtyessä kohtuun, kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa (eli aikaisintaan raskausviikolla 22+0) tai lapsi painaa yli 500 grammaa lääkäri toteaa kuoleman ja kirjoittaa hautausluvan. Todistus lapsen kuolemasta välittyy automaattisesti maistraattiin ja Kelaan. Näillä raskausviikoilla vanhemmalla tai vanhemmilla on velvollisuus haudata tai tuhkata lapsi, jolloin he järjestävät hautauksen ja muistotilaisuuden itse.
Tähän kannattaa pyytää apua oman sairaalan sairaalapastorilta tai ottaa yhteyttä siihen seurakuntaan, jonka alueelle pienokainen haudataan. Hautaustoimistot voivat järjestää hautajaiset kokonaan, mikäli vanhempi tai vanhemmat niin haluavat. Tällainen järjestely voi helpottaa vanhempien taakkaa, mikäli heillä ei ole surun keskellä voimavaroja hautaukseen liittyvien käytännön asioiden hoitamiseen.
Hautaamisen eri tapoja ovat arkkuhautaus, tuhkan uurnahautaus tai tuhkan hautaaminen muistolehtoon. Arkkuhautauksessa on mahdollista valita joko sukuhauta tai hankkia oma hautapaikka. Tuhka voidaan haudata tai sirotella. Tuhkan voi haudata hautausmaan lisäksi vesistöön tai haudata omaan maahan uurnassa, jolloin tarvitaan maanomistajan lupa (hautaustoimilaki 6.6.2003/457 kohta 19). Vesistöjen kohdalla on olemassa kunnan erikseen merkitsemiä tuhkan sirottelupaikkoja.
Yleistä hautaamisesta
Hautapaikan voi valita itse eli menetetyn pienokaisen voi haudata muuallekin kuin oman kotikuntansa alueelle, mikäli niin toivoo. Joistakuista voi esimerkiksi tuntua luonnolliselta haudata pienokainen esimerkiksi oman lapsuudenkodin läheiselle hautausmaalle tai johonkin muuhun itselleen merkitykselliseen paikkaan esimerkiksi luonnossa tai omalla tontilla.
Mikäli lapsen tuhkat haudataan muualle kuin hautausmaalle ja kyseinen maa-alue ei ole perheen omassa omistuksessa, hautaamiseen tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa.
Hautapaikka voi olla myös tunnustukseton tai eri uskontokunnan hautausmaa tai hauta-alue evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaalla. Joillakin paikkakunnilla on lasten muistolehtoja, jonne tuhkat voidaan haudata. Joihinkin muistolehtoihin on mahdollista saada muistolaatta. Muistolaatan voi tilata myös jälkikäteen, joten päätöstä ei tarvitse tehdä heti.
Hautaamiseen liittyviä kuluja aiheutuu esimerkiksi arkun ja uurnan hankkimisesta, tuhkaamisesta, hautapaikan lunastuksesta, hautamuistomerkin (hautakivi/muistolaatta), kuljetuksesta (vanhemmat voivat kuljettaa pienokaisen myös itse) ja hautauspalvelusta. Hautaukseen liittyvät kulut riippuvat alueesta ja hautaustavasta ja niissä voi olla suurtakin vaihtelua.
Tarkemmat tiedot hautauskäytännöistä löytyvät seurakuntien sivuilta. Voit myös soittaa suoraan oman asuinalueesi seurakunnan kirkkoherranvirastoon ja tiedustella paikallisia mahdollisuuksia, käytänteitä ja hintoja. Hautaukseen liittyviin kuluihin voi tarvittaessa kysyä taloudellista tukea oman kunnan sosiaalitoimen kautta.
Tilaisuudesta voi tehdä itsensä näköisen
Hautajaiset ja muistotilaisuuden voi järjestää sillä tavoin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Tilaisuus voidaan järjestää oman vakaumuksen mukaisesti joko yhteistyössä kirkon tai jonkin muun uskonnollisen tahon kanssa tai täysin uskonnollisista perinteistä irrallaan.
Tilaisuuteen voi kutsua puhujaksi esimerkiksi kirkon edustajan kuten oman seurakuntansa papin, jonkin uskontoa tunnustamattoman tahon kuten Pro-Seremoniat -palvelukeskuksen edustajan tai vaikkapa jonkun menetetyn pienokaisen läheisistä. Hautajaisiin ja muistelutilaisuuteen voi kutsua vieraaksi läheisiä, sukulaisia ja ystäviä tai muistella pienokaista oman perheen kesken.
Paikkana voi olla sairaalan kappeli, oma tai läheisen koti, kirkon tila tai jokin muu vuokrattava tila. Muistelutilaisuudesta voi tehdä omannäköisen esimerkiksi soittamalla, laulamalla tai kuuntelemalla perheelle tärkeää musiikkia tai vaikkapa itselleen sydäntä lähellä olevan lastenlaulun tai virren, pitämällä puheita tai lausumalla runoja. Tilaisuudessa voit asettaa esille esimerkiksi ultraäänikuvan tai valokuvan lapsesta tai vaikkapa raskausvatsasta ja sytyttää kynttilöitä. Hautajaisiin ja muistelutilaisuuteen voi kutsua vieraaksi läheisiä, sukulaisia ja ystäviä tai muistella menetettyä oman perheen kesken.
Surun jäsentämisessä ja käsittelyssä voivat traditiot olla tukena ja apuna. Tärkeintä on
toimia niin, että niiden voi kokea tukevan omaa surun käsittelyään. Lisää tietoa surun käsittelystä löydät sivujemme Tukea-osiosta Surun käsittely -kohdasta.
Lähteitä ja lisää tietoa:
Finlex
Helsingin seurakunnat: Raskausaikana menetettyjen lasten hautaaminen
Helsingin seurakunnat: Tuhkaaminen ja tuhkan hautaus
Kohtukuolema.fi
Piispojen neuvottelut -asiakirja