Tämä teksti on asiantuntijan puheenvuoro.
Seksuaaliseen haluun vaikuttavat monet asiat, kuten kokemamme menetykset, elämänkriisit sekä suru. Ei ole siis mitään syytä kokea syyllisyydentunnetta, mikäli seksuaalinen halu ja seksielämä jäävät raskaudenaikaisen menetyksen jälkeen parisuhteessa taka-alalle. Toisaalta ei pidä myöskään kokea syyllisyyttä tai häpeää siitä, mikäli surun keskellä haluaa seksiä. Surua kokeneella nimittäin läheisyyden, kosketuksen, hellyyden ja läsnäolon tarve kumppanin kanssa voi korostua ja seksi voi toimia edellä mainittujen tarpeiden täyttäjänä. Toisaalta surussa elävä voi haluta ottaa etäisyyttä kumppaniinsa fyysisellä tasolla, ja sekin on normaalia. Jokainen on ainutlaatuinen yksilö eikä surussakaan ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Halulle tulee antaa tilaa ja aikaa palata. Mikäli se syystä tai toisesta ei palaakaan takaisin, voit matalalla kynnyksellä hakea apua esimerkiksi seksuaaliterapiasta. Seksuaaliterapeuttina kehotankin surun keskellä pysähtymään rauhassa oman mielen ja kehon tarpeiden äärelle. Tuntemuksistaan ja toiveistaan on myös tärkeää kertoa kumppanille. Omien tarpeiden ja toiveiden tunnistaminen sekä niiden ääneen sanoittaminen ei ole aina helppoa, mutta kommunikoinnin taitoja voi harjoitella ja oppia lisää. Sitä, mitä ei kumppanille ääneen sano, hän ei välttämättä tiedä. On hyvin normaalia, että ihminen ei menetyksen jälkeen kykene nauttimaan omasta kehostaan eikä hänellä ole voimavaroja seksiin. Vaikka et haluaisi harrastaa seksiä, haluaisitko kuitenkin kumppanin lähellesi? Osaatko sanoa kumppanillesi, että haluat hänet viereesi, pitämään sinua sylissä, puristamaan sinua lujasti itkusta, vihasta ja tuskastasi huolimatta?
Haluan myös muistuttaa, että seksi ei ole ainoastaan yhdyntää, vaikka sen siksi tyypillisesti miellämmekin. Miten sinä määrittelet seksin? Onko se yhteyttä kumppaniisi kehollisesti? Onko se mielihyvää ja aitoa läsnäoloa? Voiko seksi olla kuin yhteinen turvasatama, jonne surun suurimmat aallot eivät yllä? Merkitseekö seksi aitoa läsnäoloa kumppanin kanssa, jolloin ei tarvita sanoja? Onko se paikka, jossa voi hetkeksi heittäytyä tilaan, jossa voi kokea olevansa turvassa, ilman että menetykseen liittyvä kipu tuntuu sietämättömältä? Mikäli kaikki seksuaalista mielihyvää tuottava hyväily ja koskettelu tuntuu menetyksen jälkeen väärältä tai vaikealta, anna halulle aikaa palata. Keskustelkaa mikä merkitys sooloseksillä on parisuhteessanne. Joskus menetyksen kokemukset ja esimerkiksi keskenmenoon tai kuolleen lapsen synnytykseen liittyvät tilanteet jättävät kehomuistiin trauman, jota on syytä käsitellä ammattilaisen kanssa, jotta halun on mahdollista palata takaisin. Ethän jää haavojesi kanssa yksin.
Tekstin on kirjoittanut Tiija Takanen, tamperelainen seksuaalineuvoja (SSS), seksuaaliterapeuttiopiskelija, yrittäjä ja sairaanhoitaja (AMK). Voit lukea lisää Tiijasta ja hänen tarjoamistaan seksuaaliterapiapalveluista hänen kotisivuiltaan: www.tiijatakanen.fi