Muistan yhä elävästi erään uuden vuoden alun vuosia sitten. Elin syvissä vesissä, keskellä toistuvien menetysten ja sekundäärisen lapsettomuuden kriisiä. Mietin, mitä uudella vuodella voisi olla annettavaa, kun en voinut itse vaikuttaa siihen, mitä eniten kaipasin: saada elävää vauvaa syliini asti. Olin uuvuksissa raskauden toivomisen ja yrittämisen vuoristoradasta, jäytävästä menettämisen pelosta ja siinä vaiheessa jo kahden menetyksen aiheuttamasta surusta, jota en ollut vielä edes päässyt...

Tämä blogikirjoitus on vertaiskertomus. Odotimme toista lastamme kolme vuotta. Koimme sinä aikana neljä kokonaista ja yhden osittaisen...

Tämä kirjoitus on vertaiskertomus. ”Joo, ei tämä tosiaan ole normaalilöydös”, totesi ultraava nuori naislääkäri. Hän melkein naurahti ja...