Toivotun raskauden keskeyttäminen - miksi sitä voi olla ulkopuolisen vaikea ymmärtää

Tänään 4.5. vietetään TFMR (Termination For Medical Reasons) awareness -päivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta toivotun raskauden keskeytyksestä, tuoda esiin syitä, jotka voivat olla toivotun raskauden keskeytyksen taustalla sekä erityisesti nostaa esille se, että toivotun raskauden keskeytys on samalla tavoin lapsen menetys kuin muutkin raskaudenaikaiset menetykset ovat. Tämän päivän johdosta ajattelimme kirjoittaa lisää toivotun raskauden keskeyttämisestä sekä siitä, miksi se voi olla vaikea nähdä lapsen menetyksenä.

Nämä pohdinnat ovat muotoutuneet toivotun raskautensa keskeyttäneiden saamista kommenteista ja julkisesta keskustelusta raskaudenkeskeytyksen ympärillä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tähti ry:n hallituksessa ja aktiiveissa on useampi toivotun raskautensa keskeyttämisen kokenut. Osa on kokenut keskeytyksen lähempänä lakisääteistä viimeistä keskeytysajankohtaa eli raskausviikkoa 24 ja osa aikaisemmilla raskausviikoilla.

Meidän vauvoillamme todettiin kehityshäiriöitä tai kromosomivikoja, joiden kanssa eläminen olisi ollut erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Päätimme keskeyttää raskautemme, koska tiesimme, että lapsemme joutuisi kohtaamaan leikkauksia, kipua, elämää ylläpitävien koneiden varassa elämistä, elämää sairaalassa, saattohoitoa ja mahdollisesti kuoleman heti synnyttyään. Elämänalun geeniarvonnassa meidän vauvamme saivat vialliset kortit käteensä; niillä ei tätä elämän peliä olisi pystynyt pelaamaan, joten katsoimme parhaaksi vaikuttaa pelin kulkuun ennen kuin se edes pääsi kunnolla alkuun.

Tämä teksti on kirjoitettu siksi, että ymmärtäisimme paremmin heitä, jotka joutuvat keskeyttämään toivotun raskautensa, ja toisaalta myös heitä, jotka eivät ymmärrä toivotun raskauden keskeyttämistä. Ensimmäisen asemaan monen meistä toivotun raskauden keskeytyksen kokeneista on helppo asettua. Onpa syy sitten sosiaalinen tai lääketieteellinen, me tiedämme, miltä tuntuu seistä siinä tilanteessa, jossa selviää, että tulevaisuutta, jota lapsellemme toivomme, ei ole enää olemassa. Haluamme myös ymmärtää heitä, joiden on vaikea tähän tilanteeseen itsensä asettaa. 

Toivotun raskauden keskeytystä voi olla vaikea nähdä lapsen menetyksenä, jos on kokenut tahatonta lapsettomuutta ja/tai monia raskaudenaikaisia menetyksiä.

Jos raskautta on yrittänyt ja toivonut pitkään tai jos raskaus on monta kertaa päättynyt spontaanisti liian aikaisin, voi olla vaikea ymmärtää, miksi toiset voivat keskeyttää toivotun raskautensa. Monet ovat varmasti ajatelleet: “Jos nyt vain tulisin raskaaksi tai jos nyt raskauteni vain jatkuisi loppuun asti, en voisi ikinä keskeyttää sitä.” Kun on valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että raskaus alkaisi ja kestäisi loppuun asti, voi olla haastavaa asettua toisen asemaan siihen tilanteeseen, jossa toivottu raskaus päätetäänkin keskeyttää.

Jos on menettänyt lapsensa keskenmenon, kohtukuoleman tai muun raskaudenaikaisen menetyksen takia, voi olla vaikea ymmärtää, miksi heidät, jotka vapaaehtoisesti keskeyttävät raskautensa, pitäisi kohdata lapsensa menettäneinä. Muihin raskaudenaikaisiin menetyksiin ei voi itse vaikuttaa, mikä tekee vaikeaksi sen ymmärtämisen, että omaa valintaa surraan yhtälailla vauvan menetyksenä.

Toivotun raskauden keskeytystä voi olla vaikea ymmärtää lapsen menetyksenä, jos oma uskonto tai kulttuuri suhtautuu raskauden keskeyttämiseen kielteisesti.

Ajatteluumme vaikuttavat monet kulttuuriset ja uskonnolliset näkökulmat ja arvot. Nämä ohjaavat myös sitä, miten lähtökohtaisesti suhtaudumme raskauteen, sen jatkamiseen ja menettämiseen. Jos raskaudenkeskeytykseen suhtautuu hyväksyen, voi mahdollisesti joutua oman yhteisönsä syrjimäksi, puhumattakaan siitä, jos tekee itse päätöksen oman raskautensa keskeyttämisestä. Ajatus siitä, että jokainen lapsi on suuremman voiman aikaansaannos, voi vaikuttaa omiin arvoihin myös niin, ettei toivotun raskauden keskeyttämistä nähdä lapsen menettämisenä vaan päinvastoin lapsen surmaamisena.

Toivotun raskauden keskeytystä voi olla vaikea ymmärtää lapsen menetyksenä, koska sen ajatellaan olevan sama asia kuin ei-toivotun raskauden keskeytys.

Hämmennystä voi tuoda myös se, että raskaudenkeskeytyksen voi tehdä niin toivotusta kuin ei-toivotusta raskaudesta. Ei-toivotun raskauden keskeyttämisessä puhutaan usein siitä, miten solumöykky ei ole vielä lapsi. Toisaalta samoilla raskausviikoilla luonnollisten syiden takia raskaudenaikaisen menetyksen kokenut taas puhuu lapsensa menettämisestä. Toivotun raskauden keskeyttäjä ajattelee itsensä samaan asemaan kuin muun raskaudenaikaisen menetyksen kokenut, mutta muut saattavat mieltää hänet samaan asemaan kuin ei-toivotun raskauden keskeyttäneet. 

Toivotun raskauden keskeytystä voi olla vaikea ymmärtää lapsen menetyksenä, koska nykylääketiede pystyy pelastamaan samoilla raskausviikoilla ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja.

Raskauden voi keskeyttää sikiöpoikkeavuuden vuoksi raskausviikkoon 24+0 asti. Jos lapsi syntyy ennenaikaisesti samoilla raskausviikoilla, on vauvalla jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä, kasvaa sekä kehittyä ja häntä yritetään kaikin tavoin auttaa kohdun ulkopuolisessa elämässä. Toisessa huoneessa saatetaan siis tehdä kaikki, mitä lääketieteellisesti on tehtävissä vauvan elämän pelastamiseksi, kun taas toisessa huoneessa sanotaan hyvästejä ja päätetään raskaus ennenaikaisesti vauvan rakenne- tai kromosomipoikkeavuuksien vuoksi.

Voi olla hyvin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, astua tuosta ensin mainitusta huoneesta tuohon toiseksi mainittuun huoneeseen ja asettua siihen tilanteeseen, jossa raskaus keskeytetään. Tilanne on ristiriitainen, koska toisessa huoneessa pelastetaan henkeä ja toisessa taas mahdollistetaan sen päättyminen. 

Toivotun raskauden keskeytystä voi olla vaikea ymmärtää lapsen menetyksenä, koska sen kokeneet eivät välttämättä uskalla kertoa kokemuksestaan ja näkemyksestään ääneen.

Raskauden keskeyttäminen, niin toivotun kuin ei-toivotunkin raskauden, on yhteiskunnassamme edelleen tabu. Siitä on vaikea puhua ja se voi herättää kuulijassa voimakkaita reaktioita. Moni ei halua tai uskalla puhua kokemuksistaan, koska aihe on hyvin herkkä, eikä voi tietää, miten kuulija suhtautuu raskaudenkeskeytykseen. Aiheesta puhutaan harvoin keskeytyksen kokeneen näkökulmasta.

Monesti kuulemme tai luemme, kuinka terveydenhuollossa on painostettu raskauden keskeyttämiseen. Toisaalla taas kerrotaan, kuinka julkisuuden henkilöllä on lapsi, jolla on kromosomipoikkeavuus ja kuinka hyvin perheellä menee. Tai miten raskauden alkaessa olleet huolet raskauden jatkamisesta esimerkiksi taloudellisen tilanteen vuoksi ovat hälvenneet ajan myötä.

Yleensä näiden tarinoiden tarkoitus on hyvä: yritys antaa mahdollisia vaihtoehtoja tilanteeseen. Jokainen katsoo vaihtoehtoja kuitenkin oman tilanteensa näkökulmasta eikä silloin perusteluissa välttämättä huomioida sitä, mitä henkilö, joka raskaudenkeskeytykseen on menossa, ajattelee asiasta. 

Joskus voi olla vaikea löytää sanoja sille kaikelle, mitä omassa mielessään käy läpi. Aina kun raskaudenkeskeytyksen syistä puhutaan, se helpottaa seuraavaa, joka tilanteeseen joutuu. Ääneen kerrottaessa mahdollistuu myös vertaistuen löytäminen, koska silloin huomaa, että ei olekaan yksin tässä tilanteessa. Joku toinen on kuullut samat sanat, miettinyt kaikki vaihtoehdot ja päätynyt samaan sydäntäsärkevään ratkaisuun.