Jokaisesta positiivisesta raskaustestistä ei synny vauvaa yhdeksän kuukauden päästä. Aina ultrissa ei saada hyviä uutisia. Kaikki synnytykset eivät pääty läheisille lähetettyyn, onnellisen helpottuneeseen viestiin. Me Tähti ry:ssä tiedämme tämän kaiken kipeän omakohtaisesti.
Kiinnostuimme, kun huomasimme syksyllä, että Juha Itkosen kirjasta Ihmettä kaikki (2018) on tulossa näyttämösovitus Tampereen Teatteriin. Kirja oli tehnyt moniin meistä vaikutuksen ja niinpä päätimme lähteä porukalla katsomaan saman tarinan teatteriversiota marraskuun viimeisenä päivänä.
Brunssilla ennen teatteriin menoa pohdimme, millaisia tunteita näytelmä mahtaa herättää. Olimme odottaneet innoissamme teatterireissua ja toistemme kohtaamista. Vasta nyt tulimme ajatelleeksi, että tunteisiin varmasti menee. Haasteet raskaudessa ja menetetyn vauvan synnytys osastolla olivat meille kaikille tuttuja kokemuksia. Sen lisäksi joukostamme löytyi varsin täsmällisiäkin omakohtaisia kokemuksia molemmista näytelmän käsittelemistä aiheista: lääketieteellisistä syistä tehdystä raskaudenkeskeytyksestä ja keskosvauvasta vastasyntyneiden teho-osastolla.
Näytelmän tarina mukailee kirjaa, joka puolestaan perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. Esityksen ensimmäinen osa vie pariskunnan äärirajoille tilanteeseen, johon kukaan vanhempi ei haluaisi joutua: kohdussa kasvavalla vauvalla ei ole juurikaan mahdollisuuksia selvitä. Lukuisten lääkärikäyntien ja psyykkisesti koettelevan harkinnan jälkeen pari päätyy keskeyttämään raskauden. Toisessa osassa seurataan uutta odotusta: pian menetyksen jälkeen raskaustestiin tulee jälleen positiivinen tulos. Alkaa kaksosten odotus, joka päätyy pikkukeskosten syntymään ja tehohoitoon.
Ryhmämme antoi kiitosta esitykselle sen aitoudesta ja tunnistettavuudesta. Kun on itsekin ollut tilanteessa, jossa on joutunut ottamaan synnytyksen käynnistävät lääkkeet, synnyttämään osastolla metalliastiaan ja katselemaan sen jälkeen pientä, täydellistä, menetettyä vauvaansa, on pysäyttävää nähdä se kaikki edessään näyttämöllä.
Tunnistettavia olivat myös pariskunnan osapuolten erilaiset reaktiot tilanteen ja tunteiden vuoristoradan keskellä. Kun on kyse elämästä ja kuolemasta, mieli pyrkii tarttumaan jokaiseen toivoa antavaan sanaan, joka lääkäriltä lipsahtaa. Herkässä tilassa myös helposti tulkitsee puolison erilaista tapaa käsitellä asiaa kärjekkäästikin väärin.
Mies on avuton, sillä lopulta kaikki tapahtuu vaimon kehossa. Vaimo on avuton, sillä päätös on liian suuri ja ammattilaisetkin antavat vain epämääräisiä lausuntoja. Koko tilanne on kohtuuton ja sen edessä ihminen yksin. Tämän parin kohdalla yhteinen koettelemus lopulta yhdistää, vaikka toisinkin olisi voinut käydä.
Vaikka yhden pariskunnan elämä pysähtyy, maailma ei. Samalla, kun surullisesti päättyvää raskautta surraan, täytyy myös hoitaa työt ja elävät lapset. Sekin on todellisuutta ja näkyi teoksessa, joskin lapsinäyttelijät oli päätetty jättää esityksestä pois. Ratkaisu antoi tilaa päähenkilöille käsitellä tilannetta, mutta toisaalta häivytti perheen tuoman kiireen ja arjen, jonka keskellä menetystä käsitellään.
Tässä tarinassa on onnellinen loppu, koska niin Itkosen perheessäkin kävi. Kaikilla menetystarinoilla ei sitä ole ja siitäkin keskustelimme esityksen jälkeen. Kun oma lapsitoive siirtyy yhä kauemmas lapsettomuuden tai toistuvien menetysten myötä, muiden onnelliset loput eivät aina lohduta. Media rakastaa tarinoita, joissa menetyksen jälkeen pian ollaan taas raskaana ja sitten onkin jo vauva onnellisesti sylissä. Näinkin voi käydä, mutta se ei ole koko totuus. Todellisuutta on, että onnelliseen loppuun voi mennä pitkäkin aika ja menetyksiä kertyy useita. Joskus onnellista loppua ei tule ollenkaan. Jälkeenpäin pohdimme, että tulevaisuudessa näyttämöllä olisi tärkeää nähdä raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyen muitakin tarinoita, jotta erilaiset menetykset saisivat äänen.
Näytelmän jälkeen ryhmämme sai mahdollisuuden keskustella ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaisen ja naispääosaa esittävän näyttelijä Ilona Pukkilan kanssa. Iivanainen ja Pukkila taustoittivat teokseen tarttumisen ja sen valmistumisen aikana syntyneitä ajatuksia. Me saimme puolestamme esittää kysymyksiä sekä kertoa tunnelmia näytelmän jälkeen tuoreeltaan. Keskustelu oli lämmin ja innostava ja antoi hyvän mahdollisuuden käydä läpi päällimmäisiä ajatuksia tunteisiin menneen esityksen jälkeen.
Teatterisalissa itkettiin, vähän naurettiinkin ja itkettiin taas. Kokemus oli intensiivinen ja omakohtaisia raskaudenaikaisia menetyksiä kokeneelle lähelle tuleva. Päällimmäiseksi jäi kiitollisuus siitä, että näihin menetyksiin liittyviä tunteita, ajatuksia ja konkreettisia tapahtumia tehdään näkyväksi. Vuosia vähättelyn ja vaikenemisen keskellä omaa surua kantaneena tämä liikutti syvästi.
Kiitollinen olen myös jokaiselle, joka tarttuu Juha Itkosen kirjaan tai käy katsomassa näyttämöteoksen, vaikka omakohtaista kokemusta menetyksestä ei olisikaan. Tämä on aihepiiri, jolla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ihmettä kaikki - Näytelmä Juha Itkosen romaanista Tampereen Teatterissa
Esitykset jatkuvat 19.12.2024 asti
Ohjaus ja näyttämösovitus: Hilkka-Liisa Iivanainen
Rooleissa: Ilona Pukkila, Toni Harjajärvi, Mari Turunen, Katriina Lilienkampf, Matti Hakulinen
Näytelmän kesto: 2,5h (sisältää väliajan)
Comments